Herkkyydestä lajiin
5.1.2022
Sanoilla on valtava voima. Niillä voi nostaa ihmisen ylös pohjalta. Ja niillä voi viedä pohjan kaikelta, mitä ihminen kokee olevansa.
Markkinointiviestintä on alana erikoinen hybridi. Siinä yhdistyvät luovuus ja kaupallisuus, kaksi keskenään melko erilaista alaa. Luovuus vaatii herkkyyttä ja palavaa intohimoa, kaupallisuus taas testaamista, kehittämistä ja jämäkkyyttä. Rakkaus ja raha ovat välillä riitaisa pariskunta, mutta tällä alalla ilman toista ei ole toistakaan.
Markkinointiviestinnässä on kyse tunteen siirrosta. Siksi suunnittelijan tärkein työkalu on mielestäni tunneherkkyys. Sillä ilman herkkyyttä tunteille ei ole myöskään onnistunutta siirtoa, eikä siten toimivaa markkinointiviestintää. Mutta harva meistä näyttää omaa herkkyyttään. Sitä piilotellaan tai ehkä se on ennemminkin opittu piilottamaan. Sääli sinänsä.
Itsekin opettelin aikoinaan pitämään herkkyyteni piilossa, koin sen olevan keino pärjätä kokeneiden tekijöiden seurassa – ikään kuin olisin ollut itsevarmempi, riittävän kova ja uskottava. Muutuin vain kyyniseksi. Onneksi huomasin ajoissa, että piilottelu ei sovi minulle. En enää häpeile, jos kyyneleet tippuvat näppäimistölle, kun kirjoitan tunteikasta käsikirjoitusta tai kun silmät kostuvat asiakaspresentaatiossa. Se on vain merkki siitä, että herkkyys on yhä tallella. Kiitän siitä itseäni. Nauraminen on taas tullut aina helposti tilanteessa kuin tilanteessa ilman piilotteluja. Ehkä siksi, että naurua pidetään vahvuuden merkkinä, kun kyyneleet taas mielletään heikkoudeksi. Sitä ne muuten eivät ole. Pikimminkin päinvastoin. Minun maailmassani onnenkyynelillä on aina ollut enemmän painoarvoa kuin tyhjänpäiväisellä naurulla.
Olen saanut henkisesti turpaan urani aikana enemmän kuin tarpeeksi. Osaan ottaa verbaaliset iskut vastaan ei-henkilökohtaisesti, nahkani on paksu. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että ei surettaisi, kun pikkulinnulta, jota myös ideaksi kutsutaan, nypitään palaverissa siivet. Liian usein erikoisiin syihin vedoten ja satuttavin sanankääntein.
Moni suunnittelija piilottaa surunsa ärsyyntymisen alle. Se voi toimia defenssinä, mutta toisinaan suunnittelija kyynistyy huomaamatta hiljalleen ja päätyy lopulta surulliseksi some-huutelijaksi. Itse olen mieluummin surullinen siinä hetkessä. Kun hyvä idea on asiankuuluviin menoin haudattu ja kauniit muistopuheet on pidetty, käytän pienen suruajan. Hyvä idea ansaitsee sen. Pidän siitä huolta syntymästä kuolemaan asti. Jos en pitäisi, joutaisin pois alalta, vaikka sitten sinne someen huutelemaan.
Meidän alallamme pitää olla tavallista herkempi. Tai ainakin parhaat ovat. Jos siis haluat, että tiimisi tekee hyvää työtä ja hoitaa työnsä parhaalla mahdollisella tavalla, ruoki ihmisten herkkyyttä ja valitse sanasi erityisen tarkkaan kommentoidessasi ideaa tai keskeneräistä työtä. Älä koskaan valehtele, mutta muista, että sinun sanasi voivat rakentaa tai rikkoa – ei ainoastaan ideaa, vaan myös tekijän. Sanasi voivat myös nostaa idean ja tekijän ihan uudelle tasolle. Ja silloin on luvassa uusia maailmanluokan ideoita.
Opettele ainakin nämä suomen kielen kaksi kauneinta sanaa ja käytä niitä usein ja ilman pelkoa siitä, että menettäisit jotain. Sanat ovat ”Kiitos” ja ”Anteeksi”. Niillä pääsee jo pitkälle.
Herkkyytesi on vahvuus. Muista se aina.
Terveisin,
Olli Hongisto,
Creative / Copywriter
Markkinointiviestintä on alana erikoinen hybridi. Siinä yhdistyvät luovuus ja kaupallisuus, kaksi keskenään melko erilaista alaa. Luovuus vaatii herkkyyttä ja palavaa intohimoa, kaupallisuus taas testaamista, kehittämistä ja jämäkkyyttä. Rakkaus ja raha ovat välillä riitaisa pariskunta, mutta tällä alalla ilman toista ei ole toistakaan.
Markkinointiviestinnässä on kyse tunteen siirrosta. Siksi suunnittelijan tärkein työkalu on mielestäni tunneherkkyys. Sillä ilman herkkyyttä tunteille ei ole myöskään onnistunutta siirtoa, eikä siten toimivaa markkinointiviestintää. Mutta harva meistä näyttää omaa herkkyyttään. Sitä piilotellaan tai ehkä se on ennemminkin opittu piilottamaan. Sääli sinänsä.
Itsekin opettelin aikoinaan pitämään herkkyyteni piilossa, koin sen olevan keino pärjätä kokeneiden tekijöiden seurassa – ikään kuin olisin ollut itsevarmempi, riittävän kova ja uskottava. Muutuin vain kyyniseksi. Onneksi huomasin ajoissa, että piilottelu ei sovi minulle. En enää häpeile, jos kyyneleet tippuvat näppäimistölle, kun kirjoitan tunteikasta käsikirjoitusta tai kun silmät kostuvat asiakaspresentaatiossa. Se on vain merkki siitä, että herkkyys on yhä tallella. Kiitän siitä itseäni. Nauraminen on taas tullut aina helposti tilanteessa kuin tilanteessa ilman piilotteluja. Ehkä siksi, että naurua pidetään vahvuuden merkkinä, kun kyyneleet taas mielletään heikkoudeksi. Sitä ne muuten eivät ole. Pikimminkin päinvastoin. Minun maailmassani onnenkyynelillä on aina ollut enemmän painoarvoa kuin tyhjänpäiväisellä naurulla.
Kiitos ja anteeksi
Olen saanut henkisesti turpaan urani aikana enemmän kuin tarpeeksi. Osaan ottaa verbaaliset iskut vastaan ei-henkilökohtaisesti, nahkani on paksu. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että ei surettaisi, kun pikkulinnulta, jota myös ideaksi kutsutaan, nypitään palaverissa siivet. Liian usein erikoisiin syihin vedoten ja satuttavin sanankääntein.
Moni suunnittelija piilottaa surunsa ärsyyntymisen alle. Se voi toimia defenssinä, mutta toisinaan suunnittelija kyynistyy huomaamatta hiljalleen ja päätyy lopulta surulliseksi some-huutelijaksi. Itse olen mieluummin surullinen siinä hetkessä. Kun hyvä idea on asiankuuluviin menoin haudattu ja kauniit muistopuheet on pidetty, käytän pienen suruajan. Hyvä idea ansaitsee sen. Pidän siitä huolta syntymästä kuolemaan asti. Jos en pitäisi, joutaisin pois alalta, vaikka sitten sinne someen huutelemaan.
Meidän alallamme pitää olla tavallista herkempi. Tai ainakin parhaat ovat. Jos siis haluat, että tiimisi tekee hyvää työtä ja hoitaa työnsä parhaalla mahdollisella tavalla, ruoki ihmisten herkkyyttä ja valitse sanasi erityisen tarkkaan kommentoidessasi ideaa tai keskeneräistä työtä. Älä koskaan valehtele, mutta muista, että sinun sanasi voivat rakentaa tai rikkoa – ei ainoastaan ideaa, vaan myös tekijän. Sanasi voivat myös nostaa idean ja tekijän ihan uudelle tasolle. Ja silloin on luvassa uusia maailmanluokan ideoita.
Opettele ainakin nämä suomen kielen kaksi kauneinta sanaa ja käytä niitä usein ja ilman pelkoa siitä, että menettäisit jotain. Sanat ovat ”Kiitos” ja ”Anteeksi”. Niillä pääsee jo pitkälle.
Herkkyytesi on vahvuus. Muista se aina.
Terveisin,
Olli Hongisto,
Creative / Copywriter
Creative Brand House