Luovan tien viitoittajat: Ritva Isteri ja Anna Huttunen
27.11.2025
Ritva Isteri ja Anna Huttunen ovat kaksi eri aikakauden AD:ta – toinen on nähnyt massamedioiden ja printin aikakauden, toinen suunnittelee tekoälyn ja sosiaalisen median maailmassa. Miten suunnittelijan työ on muuttunut vuosien saatossa?
Ritva Isteri teki SEKissä pitkän ja vaikuttavan uran, jonka merkiksi hän sai Platina-huipun vuonna 2020. Kolme vuotta sitten eläkkeelle siirtynyt suunnittelija keskittyy nyt omiin taideprojekteihin. Creative/AD Anna Huttunen on nykyinen sekkiläinen, joka tuli harjoittelijana taloon vuonna 2021.
Ritva: Mainosala oli nouseva magneettinen ala, ja jo 70-luvun lopussa lukiossa kyselin, miten pääsee mainospiirtäjäksi. Sain jalan oven väliin, kun hyvien ihmisten suosituksilla pääsin Renlundin mainososastolle harjoittelijaksi 80-luvun alkupuolella. Siitä sitten aluksi pienempiin toimistoihin ja myöhemmin isompiin, kuten Bates Saatchiin & Saatchiin, Lintakseen ja lopulta SEKiin.
Anna: Muistan, että lukiossa mietin kovasti, mihin haluaisin suuntautua ja koin vetoa luovaan tekemiseen. Halusin tehdä jotain median, kulttuurin ja taiteen välimaastosta. En silloin edes tajunnut, että työ luovassa toimistossa olisi juuri sitä. Päädyin opiskelemaan graafista suunnittelua ja sitä kautta keksin, että haluan mainostoimistoon töihin.
Ritva: Olin nuorena ihaillut SEKiä ja ajatellut, että sinne vielä joskus menen. Vuonna 1998 SEKistä tuli soitto, että nyt tarvittaisiin Suomen Sparille naispuolista AD:ta. SEKissä sain työpöydälleni tunnetuimpia brändejä, joihin sitouduinkin vuosiksi. Rakastin konseptien rakentamista. Luovaa johtajuutta joskus tarjottiin, mutta tunsin itseni: olin liiaksi itse tekijä, enkä halunnut olla vastuussa muiden työstä. Halusin olla kädet savessa.
Anna: Tulin taloon harjoittelijana vuonna 2021. Korona-aikana töihin oli hirveän vaikea päästä, mutta tein listan helsinkiläisistä mainostoimistoista ja hain jokaiseen. Onnistuin soittamaan oikeaan aikaan, juuri kun tarvittiin apua. Sen jälkeen olen ollut SEKillä juniorgraafikkona, AD-assistenttina ja nyt AD:na. Olen saanut tehdä monia eri asiakkuuksia, mistä olen tykännyt.
Anna: Tekoälyn myötä teen nykyään töitä ihan eri tavalla kuin kolme vuotta sitten. Myös sosiaalisen median rooli on omana aikanani kasvanut valtavasti: ennen some oli irrallinen asia, jota ei osattu suunnitella mukaan kampanjaan. Nyt some on yhtä vakavasti otettava kanava siinä missä radio tai televisiokin.
Ritva: Iso murros tapahtui sosiaalisen median nousun myötä vuosina 2005–2010, kun tapahtui massamedioiden ja yhtenäiskulttuurin murtuminen. Yhtäkkiä koko mainonnan logiikka muuttui, ja yksisuuntainen viestintä muuttui vuoropuheluksi. Enää ei tarvittu oivaltavaa printtiä tai kaikkien silmille suunnattua TV-filmiä, vaan ilmiöitä ja ansaittua mediaa. Jokainen brändi alkoi miettiä olemassaolonsa tarkoitusta.
Joskus oli luksusta saada miettiä yhtä ideaa kaksi viikkoa, koska oli niin merkittävän tärkeää, että se kolahtaa ja on viihdyttävä. Nykyään kanavia on satoja ja pitää puhutella eri tilanteissa olevia ihmisiä, ja silti viestien pitää kolahtaa. On siis monin verroin haastavaa ja kallistakin tehdä hyvää markkinointiviestintää.
Anna: Kadehdin kyllä tuota, että yhtä ideaa on saanut miettiä kaksi viikkoa. Tällä hetkellä on luksusta, jos saa miettiä kaksi päivää. Tietty hektisyys on lisääntynyt.
Ritva: Henkinen joustavuus. Pitää olla henkistä kapasiteettia, että pystyt näkemään asioita useista näkökulmista. Lisäksi sanoisin, että sisäinen liekki – kyky innostaa ja innostua. Kolmantena mainitsen ahkeruuden.
Anna: Allekirjoitan nämä. Lisäisin, että uteliaisuus on hirveän tärkeää – että pysyy kiinnostuneena siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja mikä kiinnostaa ihmisiä, ei vain minua itseäni. Visuaalisen silmän lisäksi pitää ymmärtää maailmaa.
Anna: Ajattelen, että mitä enemmän tekoäly kehittyy ja pystyy toteuttamaan tekniset asiat, sitä tärkeämpää on ihmisten ja kulttuurin ymmärtäminen. AD:n rooli tulee olemaan enemmän hyvän maun päälle ymmärtämistä ja kuratoimista. Tekoäly saattaa pystyä korvaamaan piirtämisen, mutta edelleen pitää pystyä tietämään, mikä on hyvää piirtämistä tai hyvä valokuva.
Ritva: Hyvin sanottu. Itsekin näen, että työ tulee lähemmäs Art Director -nimeään. Meistä tulee taiteen ohjaajia, jotka pitävät lankoja käsissä ja määrittävät, mihin suuntaan brändin ilme tai viestintä kehittyvät.
Ritva Isteri teki SEKissä pitkän ja vaikuttavan uran, jonka merkiksi hän sai Platina-huipun vuonna 2020. Kolme vuotta sitten eläkkeelle siirtynyt suunnittelija keskittyy nyt omiin taideprojekteihin. Creative/AD Anna Huttunen on nykyinen sekkiläinen, joka tuli harjoittelijana taloon vuonna 2021.
Miten päädyitte luovalle alalle?
Ritva: Mainosala oli nouseva magneettinen ala, ja jo 70-luvun lopussa lukiossa kyselin, miten pääsee mainospiirtäjäksi. Sain jalan oven väliin, kun hyvien ihmisten suosituksilla pääsin Renlundin mainososastolle harjoittelijaksi 80-luvun alkupuolella. Siitä sitten aluksi pienempiin toimistoihin ja myöhemmin isompiin, kuten Bates Saatchiin & Saatchiin, Lintakseen ja lopulta SEKiin.
Anna: Muistan, että lukiossa mietin kovasti, mihin haluaisin suuntautua ja koin vetoa luovaan tekemiseen. Halusin tehdä jotain median, kulttuurin ja taiteen välimaastosta. En silloin edes tajunnut, että työ luovassa toimistossa olisi juuri sitä. Päädyin opiskelemaan graafista suunnittelua ja sitä kautta keksin, että haluan mainostoimistoon töihin.
Millainen on ollut urasi SEKissä?
Ritva: Olin nuorena ihaillut SEKiä ja ajatellut, että sinne vielä joskus menen. Vuonna 1998 SEKistä tuli soitto, että nyt tarvittaisiin Suomen Sparille naispuolista AD:ta. SEKissä sain työpöydälleni tunnetuimpia brändejä, joihin sitouduinkin vuosiksi. Rakastin konseptien rakentamista. Luovaa johtajuutta joskus tarjottiin, mutta tunsin itseni: olin liiaksi itse tekijä, enkä halunnut olla vastuussa muiden työstä. Halusin olla kädet savessa.
Anna: Tulin taloon harjoittelijana vuonna 2021. Korona-aikana töihin oli hirveän vaikea päästä, mutta tein listan helsinkiläisistä mainostoimistoista ja hain jokaiseen. Onnistuin soittamaan oikeaan aikaan, juuri kun tarvittiin apua. Sen jälkeen olen ollut SEKillä juniorgraafikkona, AD-assistenttina ja nyt AD:na. Olen saanut tehdä monia eri asiakkuuksia, mistä olen tykännyt.
Mikä yksittäinen mullistus on määrittänyt SEK-vuosiasi eniten?
Anna: Tekoälyn myötä teen nykyään töitä ihan eri tavalla kuin kolme vuotta sitten. Myös sosiaalisen median rooli on omana aikanani kasvanut valtavasti: ennen some oli irrallinen asia, jota ei osattu suunnitella mukaan kampanjaan. Nyt some on yhtä vakavasti otettava kanava siinä missä radio tai televisiokin.
Ritva: Iso murros tapahtui sosiaalisen median nousun myötä vuosina 2005–2010, kun tapahtui massamedioiden ja yhtenäiskulttuurin murtuminen. Yhtäkkiä koko mainonnan logiikka muuttui, ja yksisuuntainen viestintä muuttui vuoropuheluksi. Enää ei tarvittu oivaltavaa printtiä tai kaikkien silmille suunnattua TV-filmiä, vaan ilmiöitä ja ansaittua mediaa. Jokainen brändi alkoi miettiä olemassaolonsa tarkoitusta.
Joskus oli luksusta saada miettiä yhtä ideaa kaksi viikkoa, koska oli niin merkittävän tärkeää, että se kolahtaa ja on viihdyttävä. Nykyään kanavia on satoja ja pitää puhutella eri tilanteissa olevia ihmisiä, ja silti viestien pitää kolahtaa. On siis monin verroin haastavaa ja kallistakin tehdä hyvää markkinointiviestintää.
Anna: Kadehdin kyllä tuota, että yhtä ideaa on saanut miettiä kaksi viikkoa. Tällä hetkellä on luksusta, jos saa miettiä kaksi päivää. Tietty hektisyys on lisääntynyt.
Mitkä ovat AD:n työssä suunnittelijan tärkeimmät taidot tai ominaisuudet?
Ritva: Henkinen joustavuus. Pitää olla henkistä kapasiteettia, että pystyt näkemään asioita useista näkökulmista. Lisäksi sanoisin, että sisäinen liekki – kyky innostaa ja innostua. Kolmantena mainitsen ahkeruuden.
Anna: Allekirjoitan nämä. Lisäisin, että uteliaisuus on hirveän tärkeää – että pysyy kiinnostuneena siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja mikä kiinnostaa ihmisiä, ei vain minua itseäni. Visuaalisen silmän lisäksi pitää ymmärtää maailmaa.
Mihin näet tämän työn kehittyvän tulevaisuudessa?
Anna: Ajattelen, että mitä enemmän tekoäly kehittyy ja pystyy toteuttamaan tekniset asiat, sitä tärkeämpää on ihmisten ja kulttuurin ymmärtäminen. AD:n rooli tulee olemaan enemmän hyvän maun päälle ymmärtämistä ja kuratoimista. Tekoäly saattaa pystyä korvaamaan piirtämisen, mutta edelleen pitää pystyä tietämään, mikä on hyvää piirtämistä tai hyvä valokuva.
Ritva: Hyvin sanottu. Itsekin näen, että työ tulee lähemmäs Art Director -nimeään. Meistä tulee taiteen ohjaajia, jotka pitävät lankoja käsissä ja määrittävät, mihin suuntaan brändin ilme tai viestintä kehittyvät.
Jaa
