Luovan tien viitoittajat: Soile Karjalainen ja Tanja Pesonen
Osana SEK 90 -juhlavuotta julkaistavassa Luovan tien viitoittajat -sarjassa kerromme tarinoita nykyisistä ja entisistä sekkiläisistä.
Soile Karjalainen työskenteli SEKissä vuodesta 1955 aina 70-luvun alkuun saakka. 17-vuotisen SEK-uransa aikana hän työskenteli trafiikkisihteerinä, yhteyshenkilönä ja loppuaikoinaan myös copywriterina. Projektijohtaja Tanja Pesonen on nykyinen sekkiläinen – hän on viihtynyt SEKissä jo 13 vuotta.
Miten päädyitte luovalle alalle?
Soile: Kun Helsingissä oli olympiakisat vuonna 1952, olympiatoimisto haki tsupparia (lähettiä). Sanoin varmaan heille, että olen hyvä juoksemaan ja he ottivat minut sinne. Aloin tehdä muitakin töitä ja kisatoimiston lopettaessa olin vastuullinen postittaja. Kisojen jälkeen pääsin pieneen mainostoimistoon nimeltään Mainos Nilsson, kun kehuskelin, että olen hyvä piirtämään. Sen jälkeen menin SEKiin, kun sinne haettiin sihteeriä.
Tanja: Aloitin mainosalalla vuonna 1998 Ogilvy & Matherilla yhteysassistenttina. En kyllä aloittaessani ihan tarkkaan tiennyt, mitä kaikkea työhön kuuluu, mutta aika pian huomasin, kuinka monipuolinen ja kiinnostava tämä ala on. Olen päässyt urani aikana mukaan todella mielenkiintoisiin projekteihin, tutustunut valtavaan määrään ihmisiä toimistoissa, asiakkaissa ja yhteistyökumppaneilla sekä nähnyt alan muutoksia vuosien aikana.
Ennen SEKiä työskentelin mm. McCannilla ja Taivas Egossa ja Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL:ssä (nykyisin Marketing Finland) sekä freelancer-projektipäällikkönä.
Mitä kaikkea olet tehnyt SEKissä?
Soile: Aloitin työt sihteerinä ja vähitellen aloin tehdä trafiikkisihteerin työn ohessa yhteyshenkilön hommia. Ihan lopuksi tein myös luovaa työtä. Trafiikkisihteerit olivat silloin hyvin keskeisiä ihmisiä: meillä oli kiinteät välit sanomalehtiin, latomoihin, alihankkijoihin sekä taiteilijoihin.
Tanja: Tulin SEKiin projektijohtajaksi. Vuosien varrella olen saanut tehdä töitä monien suomalaisten ruokatalojen ja brändien kanssa. Ruoka-aiheiset asiakkuudet ovat olleet minulle erityisen antoisia, sillä ruoanlaitto on intohimoni myös vapaa-aikana. Paulig-asiakkuutta olen saanut hoitaa siitä saakka, kun tulin SEKiin.
Työni proikkarina on todella monipuolista ja vaihtelevaa. Pidän siitä, että saan olla mukana viemässä ideoita käytäntöön. On hienoa, kun näen esimerkiksi valmiin tv-mainoksen, jonka teossa olen saanut olla mukana alusta saakka.
Mikä oli suurin mullistus tai uudistus, joka on osunut urasi varrelle?
Soile: SEK on ollut vahvasti luomassa mainostelevisiota Suomeen. Runar Heljo, joka oli mukana kehittämässä Suomen ensimmäisiä tv-lähetyksiä, oli meillä SEKissä. Teimme jo 50-luvulla tv-ohjelmia ja –sarjoja sekä tietysti mainoksia, jotka kaikki toteutettiin alussa suorina lähetyksinä.
Tanja: Kun tulin alalle, medioita ja kanavia oli paljon vähemmän, samoin tarvittavia aineistoja. Silloin tehtiin paljon painotuotteita eri tarkoituksiin. Muistan, että painoihin toimitettiin ihan fyysiset nelivärifilmit, joista materiaalit painettiin. Lähettejä käytettiin paljon viemään vedoksia asiakkaille ja kommentteja saatiin myös faksilla. Nyt tuotetaan materiaaleja valtavan paljon enemmän, mitä erilaisempiin tarpeisiin – ja digitaalisesti.
Mikä on mieleenpainuvin hetki SEK-vuosiltasi?
Soile: SEKissä oli itävaltalainen taiteilija nimeltään Willi Althaus, joka oli erittäin pidetty kaveri. Kun hän lähti SEKistä, piirtämön pojilla tuli häntä ikävä ja he päättivät järjestää Willin synttärit. Koko piirtämö oli peitetty mustaan kreppipaperiin, kynttilät paloivat ja seinällä oli vessanpytyn rengas, jonka keskellä oli Willin valokuva.
Koko toimistolle oli kerrottu, että Coca-Cola kiertää Suomea ja etsii täältä toimistoa. Toimitusjohtaja Saalaste oli laittanut kaikki ojennukseen: nyt teette töitä ja pukeudutte hyvin. Piirtämö oli unohtanut tämän ohjeen. Siellä oli viininjuonnit käynnissä ja surumusiikki soi, kun Coca-Colan edustaja saapui. Piirtämön pojat saivat huudot Saalasteelta, että menetimme ison tilin heidän takiaan.
Jonkin ajan päästä saimme kuitenkin viestin, että Coca-Cola oli valinnut meidät. Ilmeisesti olimme ainoa paikka, missä oli elämää.
Tanja: Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli se, kun olin mukana Fazerin Sirkkaleipä -projektissa, joka voitti Cannesissa pronssisen leijonan.
Pitää mainita viime vuosilta vielä yksi hetki, joka on jäänyt mieleen, eli korona. Seurasimme töissä uutisia torstaina 12.3. ja jo perjantaina siirryimme etätöihin. Muistan, että meidän piti hetkessä miettiä, miten työt ja esimerkiksi tuotannot hoidetaan etänä.
Soile: Minulla tulee mieleen myös se, kun Saalaste oli ostanut piirtämöön hienot villaverhot. Hän tuli yhtenä aamuna piirtämöön, huomasi, että verhoista on leikattu reunat ja tulistui. ”Mitä hirveätä on tapahtunut?” Piirtämön päällikkö, Hännisen Jaska, kertoi, että Bulevardiassa oli uusi vaksi, joka ei päästänyt poikia ilman kravatteja sisään, niin hän laittoi heille sellaiset verhoista. Voitte kuvitella, että koko ajan tapahtui jotain. Ajat ovat todellakin muuttuneet. Mutta työt tuli kyllä aina tehtyä.
Miten kuvailisit työarkea SEKissä?
Soile: Trafiikkisihteereillä työaikaa ei mitattu, mutta toisaalta töissä oli aina kivaa. Kun aineistot piti toimittaa lehtiin, saimme latomoista matriisit ja veimme ne illalla ennen keskiyötä linja-autoasemalle, että ne ehtivät maakuntalehtiin.
Tanja: Kun te saitte asiakkaalta briiffin, kuinka kauan suunnittelua tehtiin? Tuntuu, että asioita tehdään nykyään välillä tosi nopeilla aikatauluilla.
Soile: Kiireen tunnetta ei mielestäni ollut. Luovat suunnittelijat viettivät toimistolla paljon aikaa muka kahvia juoden ja keskustellen, ja sihteerit olivat aika paljon mukana, kun välillä piti komentaa tekemään töitä.
Tanja: Tänä päivänä arki on välillä tosi kiireistä. Hoidettavia ja muistettavia asioita on paljon – välillä tiukat aikataulut tuovat lisähaastetta työhömme. Pidän työstäni, se on todella monipuolista ja monella tapaa palkitsevaa. Ala on täynnä uskomattoman upeita persoonia. Olen tosi kiitollinen, että saan tehdä töitä lahjakkaiden, luovien ja ennen kaikkea hauskojen ihmisten kanssa.
Miten kuvailisitte yhteistyön roolia luovalla alalla?
Soile: Sen merkitys on erittäin suuri. Töihin tulee lämpöä ja inhimillisyyttä, jos ne on tehty siltä pohjalta, että muitakin on ollut mukana hengittämässä siihen. Ja ylipäätään henkilökohtainen kontakti oli äärimmäisen tärkeää myös asiakkaiden ja kaikkien muidenkin osapuolten kanssa.
Tanja: Tätä työtä ei voi kyllä tehdä yksin, tämä on tiimityötä.
Soile: Päässä pitää pörrätä ja olla ajatuksia – kuunnella, mitä joku sanoo ja olla myös eri mieltä.
Jaa
