Olen mokannut
19.8.2021
Teen virheitä jatkuvasti. En ole perfektionisti, joten se ei vaivaa minua usein. Annan itselleni anteeksi, hyväksyn vajavaisuuteni. Ja toisinaan harmittelen vielä pitkäänkin kuinka homma meni ja kuinka se olisi kannattanut tehdä.
Luin kesällä Brené Brownin kirjaa nimeltä Epätäydellisyyden lahjat.
Brown on pitkän tutkijataustansa vankalla kokemuksella löytänyt aineistosta teemoja ja määritelmiä, jotka avaavat epätäydellisyyden olemusta. Toisaalta kirja on omakohtainen kehityspolku täydellisyyden tavoittelusta kohti itsehyväksyntää.
Kirjan määritelmät näistä nimessäkin mainituista lahjoista ovat rohkeus, myötätunto ja yhteys.
Rohkeus, tai ehkä enneminkin urheus ja uskallus, on harjaantumisen tulosta ja sitä, että (epäonnistumisen) pelosta huolimatta yrittää aina uudelleen. Ja jaksaa uskoa siihen, että jossain kohtaa onnistuu.
Myötätunto niin itseään kuin muitakin kohtaan antaa tilaa hyväksyä virheitä. Myötätuntoinen vuorovaikutus on kahden tasavertaisen suhde, jossa voi hyväksyä toisen ja oman epätäydellisyytensä sellaisenaan. Osoittaa myötätuntoa vähättelemättä tai ylittämättä toisen tilannetta.
Yhteys toisiin ihmisiin ja joukkoon kuulumisen voima luo pohjan, joka tekee meistä kaikista joustavampia ja sitkeämpiä epäonnistumisten sietämisessä ja vahvistaa uskallustamme uusien asioiden edessä.
On taas elokuu ja aika aloittaa uusi työvuosi kesäloman jälkeen. Joku aloittaa uudessa työssä, toinen saa uusia vastuita uudessa tehtävässä ja osa meistä palaa tuttuihin tehtäviin uusia ideoita pursuten.
Kaikki mahdollisia hetkiä mokata ja oppia kantapään kautta. Uuden kehittäminen vaatii rohkeutta ja epätäydellisen tilanteen sietämistä. Epäonnistumisesta palautuminen vie aikansa, jonka jälkeen se pitää pystyä jättämään taakseen, vain yrittääkseen uudelleen.
Uusi odottaa kokeiluja, testaamista ja tulosten tarkastelua – mitä tarvitsee vielä muokata ja kehittää, mikä taas meni kerralla oikein?
Testirikasta syksyä! Nauttikaa ideoinnista ja kehityksestä, innostukaa uusista aluista ja kestäkää niiden seuraukset – kehitykselle välttämättömät epäonnistumiset.
Sanna Kaartinaho
Business Director
Kuva: Heidi Anttila
Luin kesällä Brené Brownin kirjaa nimeltä Epätäydellisyyden lahjat.
Brown on pitkän tutkijataustansa vankalla kokemuksella löytänyt aineistosta teemoja ja määritelmiä, jotka avaavat epätäydellisyyden olemusta. Toisaalta kirja on omakohtainen kehityspolku täydellisyyden tavoittelusta kohti itsehyväksyntää.
Kirjan määritelmät näistä nimessäkin mainituista lahjoista ovat rohkeus, myötätunto ja yhteys.
Rohkeus, tai ehkä enneminkin urheus ja uskallus, on harjaantumisen tulosta ja sitä, että (epäonnistumisen) pelosta huolimatta yrittää aina uudelleen. Ja jaksaa uskoa siihen, että jossain kohtaa onnistuu.
Myötätunto niin itseään kuin muitakin kohtaan antaa tilaa hyväksyä virheitä. Myötätuntoinen vuorovaikutus on kahden tasavertaisen suhde, jossa voi hyväksyä toisen ja oman epätäydellisyytensä sellaisenaan. Osoittaa myötätuntoa vähättelemättä tai ylittämättä toisen tilannetta.
Yhteys toisiin ihmisiin ja joukkoon kuulumisen voima luo pohjan, joka tekee meistä kaikista joustavampia ja sitkeämpiä epäonnistumisten sietämisessä ja vahvistaa uskallustamme uusien asioiden edessä.
On taas elokuu ja aika aloittaa uusi työvuosi kesäloman jälkeen. Joku aloittaa uudessa työssä, toinen saa uusia vastuita uudessa tehtävässä ja osa meistä palaa tuttuihin tehtäviin uusia ideoita pursuten.
Kaikki mahdollisia hetkiä mokata ja oppia kantapään kautta. Uuden kehittäminen vaatii rohkeutta ja epätäydellisen tilanteen sietämistä. Epäonnistumisesta palautuminen vie aikansa, jonka jälkeen se pitää pystyä jättämään taakseen, vain yrittääkseen uudelleen.
Uusi odottaa kokeiluja, testaamista ja tulosten tarkastelua – mitä tarvitsee vielä muokata ja kehittää, mikä taas meni kerralla oikein?
Testirikasta syksyä! Nauttikaa ideoinnista ja kehityksestä, innostukaa uusista aluista ja kestäkää niiden seuraukset – kehitykselle välttämättömät epäonnistumiset.
Sanna Kaartinaho
Business Director
Kuva: Heidi Anttila
Creative Brand House