Tämän kirjoitti ihminen: mitä ChatGPT ja sen seuraajat tekevät ammattikirjoittajille
30.1.2023
ChatGPT tipahti taivaasta (tai nousi helvetin syöveristä, riippuen keneltä kysyy) viime vuoden lopulla keskuuteemme. Työkseen kirjoittavalle ihmiselle se herätti tietysti kysymyksen, miten ja mistä kirjoitan tulevaisuudessa.
Jos tekoäly pystyy samaan tai parempaan kuin ihminen, tarvitaanko luomuaivoja enää prosessin hitaaksi välikädeksi? Luultavasti vastaus ei ole yksiselitteinen kyllä tai ei: reaalimaailma on harvoin mustavalkoinen. Mieleeni nousi asiaa pohtiessa kolme skenaariota siitä, miten ChatGPT:n kaltaiset chatbotit ja tekoälyn kehitys voisivat muovata kirjoittajien ja tekstisisältöjen tulevaisuutta.
Yksi vaihtoehto muistuttaa sitä kuvaa, jonka optimistit ovat maalanneet robotiikasta ja automaatiosta. Tekoäly vapauttaa ihmisen toisteisesta pakerruksesta ja uuvuttavasta optimoinnista. Se hyödyntää koko maailman julkista tietoa ja tuottaa sekunneissa ne rutiinisisällöt, jotka ovat välttämättömiä mutta tylsiä kirjoittaa: manuaalit, lakitekstit, prosesseja ohjaavat tekstit sun muut.
Ihmisten tehtäväksi jää kirjoittaa niistä kiinnostavammista ja luovemmista ajatuksista. Sisällöt, jotka pohtivat arvokysymyksiä ja visioita, joista lukijan kanssa halutaan keskustella ja aiheet, joita kone ei voi kuvitella, koska suuri yleisökään ei ole niitä vielä kuvitellut. Ihmiskirjoittajat ovat entistä arvokkaampia: tulevaisuus on vähemmän tyhjiä sanoja, enemmän suuria ideoita!
Toinen vaihtoehto on, että tekoäly ottaa roolin kaikessa sisällöntuotannossa, muttei ihmiskirjoittajan korvaajana vaan tämän vauhdittajana. Chatbotti luo teksteille pohjia, joita ihminen muovaa eteenpäin. Tekoäly täydentää, korjaa virheitä ja lopuksi optimoi kokonaisuuden yhtenäiseksi.
Ammattimainen sisällöntuottaja ei muutu tyystin uhanalaiseksi lajiksi, mutta osa ei sopeudu uuteen luovuuteen ja vaihtaa alaa. Perinteisten kirjoittajien rooli muuttuu: sataprosenttisesti ihmismielestä lähtevät tekstit jäävät lähinnä harrastajien tai romaaneja luovien kirjailijoiden kentäksi. Aleksis Kivi kääntää kylkeä haudassaan, mutta melko maltillisesti.
Suolaisin tulevaisuuskuva on tekoälyn pidäkkeetön rälläys, joka synnyttää tekstien hyperinflaation. Jokainen kynnelle kykenevä suoltaa AI-bottien voimin yhä enemmän periaatteessa julkaisukelpoista tavaraa. Eetteri täyttyy sisällöistä, joista promillen sadasosa saa huomiota, koska ne julkaisi julkkis tai joku tärkeä taho. Loppuja ei lue kukaan, koska tekstejä on aivan liikaa eivätkä ne kiinnosta: eihän niitä edes luonut itse ajatteleva ihminen. Propagandistit ja isot mainostajat pyrkivät kulisseissa manipuloimaan algoritmeja niin, että tekoäly kirjoittaisi aiheesta X tai toimijasta Y heille edulliseen sävyyn.
Ammattikirjoittajat siirtyvät kortistoon ja alkavat kerääntyä Anonyymit Sisällöntuottajat -kokouksiin tai pyöriä Novellipunkkarit-jengeissä siteeraamassa toisilleen nuoruutensa nasevimpia copy-lasautuksia. Suomalaisen kirjallisuuden päivä lakkautetaan tarpeettomana, tilalle saadaan Algoritmien juhlaviikot.
Lopulta tulevaisuus lienee jotain erilaista. Ehkä se on näiden kolmen polun sekoitus tai neljäs vaihtoehto, jota emme vielä osaa kuvitella. Keskeistä on kuitenkin pohtia, mitä se voisi olla ja mitä sen haluamme olevan. Henkeä ei saa takaisin pulloon, joten on mietittävä tapoja elää sen kanssa menestyksekkäästi.
Itse uskon, että asioiden kirjoittamisella ihan omasta päästä on vielä jokin rooli jatkossakin. Se on tapa jäsentää ajattelua, tuntemuksia, suunnitelmia ja visioita. Tämä teksti on kirjoitettu ilman ChatGPT:n kosketusta juuri siksi, että ihmisen on ajateltava itse ennen kuin pyytää koneen tekemään sen kokonaan puolestaan.
Tuomas Mäkinen
Senior Content Specialist
Jos tekoäly pystyy samaan tai parempaan kuin ihminen, tarvitaanko luomuaivoja enää prosessin hitaaksi välikädeksi? Luultavasti vastaus ei ole yksiselitteinen kyllä tai ei: reaalimaailma on harvoin mustavalkoinen. Mieleeni nousi asiaa pohtiessa kolme skenaariota siitä, miten ChatGPT:n kaltaiset chatbotit ja tekoälyn kehitys voisivat muovata kirjoittajien ja tekstisisältöjen tulevaisuutta.
1. Utopia: luomutekstien renessanssi
Yksi vaihtoehto muistuttaa sitä kuvaa, jonka optimistit ovat maalanneet robotiikasta ja automaatiosta. Tekoäly vapauttaa ihmisen toisteisesta pakerruksesta ja uuvuttavasta optimoinnista. Se hyödyntää koko maailman julkista tietoa ja tuottaa sekunneissa ne rutiinisisällöt, jotka ovat välttämättömiä mutta tylsiä kirjoittaa: manuaalit, lakitekstit, prosesseja ohjaavat tekstit sun muut.
Ihmisten tehtäväksi jää kirjoittaa niistä kiinnostavammista ja luovemmista ajatuksista. Sisällöt, jotka pohtivat arvokysymyksiä ja visioita, joista lukijan kanssa halutaan keskustella ja aiheet, joita kone ei voi kuvitella, koska suuri yleisökään ei ole niitä vielä kuvitellut. Ihmiskirjoittajat ovat entistä arvokkaampia: tulevaisuus on vähemmän tyhjiä sanoja, enemmän suuria ideoita!
2. Evoluutio: perinteiselle kirjoittajalle käy kuin vinyylilevylle
Toinen vaihtoehto on, että tekoäly ottaa roolin kaikessa sisällöntuotannossa, muttei ihmiskirjoittajan korvaajana vaan tämän vauhdittajana. Chatbotti luo teksteille pohjia, joita ihminen muovaa eteenpäin. Tekoäly täydentää, korjaa virheitä ja lopuksi optimoi kokonaisuuden yhtenäiseksi.
Ammattimainen sisällöntuottaja ei muutu tyystin uhanalaiseksi lajiksi, mutta osa ei sopeudu uuteen luovuuteen ja vaihtaa alaa. Perinteisten kirjoittajien rooli muuttuu: sataprosenttisesti ihmismielestä lähtevät tekstit jäävät lähinnä harrastajien tai romaaneja luovien kirjailijoiden kentäksi. Aleksis Kivi kääntää kylkeä haudassaan, mutta melko maltillisesti.
3. Dystopia: loputon sisältöhelvetti
Suolaisin tulevaisuuskuva on tekoälyn pidäkkeetön rälläys, joka synnyttää tekstien hyperinflaation. Jokainen kynnelle kykenevä suoltaa AI-bottien voimin yhä enemmän periaatteessa julkaisukelpoista tavaraa. Eetteri täyttyy sisällöistä, joista promillen sadasosa saa huomiota, koska ne julkaisi julkkis tai joku tärkeä taho. Loppuja ei lue kukaan, koska tekstejä on aivan liikaa eivätkä ne kiinnosta: eihän niitä edes luonut itse ajatteleva ihminen. Propagandistit ja isot mainostajat pyrkivät kulisseissa manipuloimaan algoritmeja niin, että tekoäly kirjoittaisi aiheesta X tai toimijasta Y heille edulliseen sävyyn.
Ammattikirjoittajat siirtyvät kortistoon ja alkavat kerääntyä Anonyymit Sisällöntuottajat -kokouksiin tai pyöriä Novellipunkkarit-jengeissä siteeraamassa toisilleen nuoruutensa nasevimpia copy-lasautuksia. Suomalaisen kirjallisuuden päivä lakkautetaan tarpeettomana, tilalle saadaan Algoritmien juhlaviikot.
Lopulta tulevaisuus lienee jotain erilaista. Ehkä se on näiden kolmen polun sekoitus tai neljäs vaihtoehto, jota emme vielä osaa kuvitella. Keskeistä on kuitenkin pohtia, mitä se voisi olla ja mitä sen haluamme olevan. Henkeä ei saa takaisin pulloon, joten on mietittävä tapoja elää sen kanssa menestyksekkäästi.
Itse uskon, että asioiden kirjoittamisella ihan omasta päästä on vielä jokin rooli jatkossakin. Se on tapa jäsentää ajattelua, tuntemuksia, suunnitelmia ja visioita. Tämä teksti on kirjoitettu ilman ChatGPT:n kosketusta juuri siksi, että ihmisen on ajateltava itse ennen kuin pyytää koneen tekemään sen kokonaan puolestaan.
Tuomas Mäkinen
Senior Content Specialist
1. Utopia: luomutekstien renessanssi
Yksi vaihtoehto muistuttaa sitä kuvaa, jonka optimistit ovat maalanneet robotiikasta ja automaatiosta. Tekoäly vapauttaa ihmisen toisteisesta pakerruksesta ja uuvuttavasta optimoinnista. Se hyödyntää koko maailman julkista tietoa ja tuottaa sekunneissa ne rutiinisisällöt, jotka ovat välttämättömiä mutta tylsiä kirjoittaa: manuaalit, lakitekstit, prosesseja ohjaavat tekstit sun muut.
Ihmisten tehtäväksi jää kirjoittaa niistä kiinnostavammista ja luovemmista ajatuksista. Sisällöt, jotka pohtivat arvokysymyksiä ja visioita, joista lukijan kanssa halutaan keskustella ja aiheet, joita kone ei voi kuvitella, koska suuri yleisökään ei ole niitä vielä kuvitellut. Ihmiskirjoittajat ovat entistä arvokkaampia: tulevaisuus on vähemmän tyhjiä sanoja, enemmän suuria ideoita!
Ihmisten tehtäväksi jää kirjoittaa niistä kiinnostavammista ja luovemmista ajatuksista. Sisällöt, jotka pohtivat arvokysymyksiä ja visioita, joista lukijan kanssa halutaan keskustella ja aiheet, joita kone ei voi kuvitella, koska suuri yleisökään ei ole niitä vielä kuvitellut. Ihmiskirjoittajat ovat entistä arvokkaampia: tulevaisuus on vähemmän tyhjiä sanoja, enemmän suuria ideoita!
2. Evoluutio: perinteiselle kirjoittajalle käy kuin vinyylilevylle
Toinen vaihtoehto on, että tekoäly ottaa roolin kaikessa sisällöntuotannossa, muttei ihmiskirjoittajan korvaajana vaan tämän vauhdittajana. Chatbotti luo teksteille pohjia, joita ihminen muovaa eteenpäin. Tekoäly täydentää, korjaa virheitä ja lopuksi optimoi kokonaisuuden yhtenäiseksi.
Ammattimainen sisällöntuottaja ei muutu tyystin uhanalaiseksi lajiksi, mutta osa ei sopeudu uuteen luovuuteen ja vaihtaa alaa. Perinteisten kirjoittajien rooli muuttuu: sataprosenttisesti ihmismielestä lähtevät tekstit jäävät lähinnä harrastajien tai romaaneja luovien kirjailijoiden kentäksi. Aleksis Kivi kääntää kylkeä haudassaan, mutta melko maltillisesti.
Ammattimainen sisällöntuottaja ei muutu tyystin uhanalaiseksi lajiksi, mutta osa ei sopeudu uuteen luovuuteen ja vaihtaa alaa. Perinteisten kirjoittajien rooli muuttuu: sataprosenttisesti ihmismielestä lähtevät tekstit jäävät lähinnä harrastajien tai romaaneja luovien kirjailijoiden kentäksi. Aleksis Kivi kääntää kylkeä haudassaan, mutta melko maltillisesti.
3. Dystopia: loputon sisältöhelvetti
Suolaisin tulevaisuuskuva on tekoälyn pidäkkeetön rälläys, joka synnyttää tekstien hyperinflaation. Jokainen kynnelle kykenevä suoltaa AI-bottien voimin yhä enemmän periaatteessa julkaisukelpoista tavaraa. Eetteri täyttyy sisällöistä, joista promillen sadasosa saa huomiota, koska ne julkaisi julkkis tai joku tärkeä taho. Loppuja ei lue kukaan, koska tekstejä on aivan liikaa eivätkä ne kiinnosta: eihän niitä edes luonut itse ajatteleva ihminen. Propagandistit ja isot mainostajat pyrkivät kulisseissa manipuloimaan algoritmeja niin, että tekoäly kirjoittaisi aiheesta X tai toimijasta Y heille edulliseen sävyyn.
Ammattikirjoittajat siirtyvät kortistoon ja alkavat kerääntyä Anonyymit Sisällöntuottajat -kokouksiin tai pyöriä Novellipunkkarit-jengeissä siteeraamassa toisilleen nuoruutensa nasevimpia copy-lasautuksia. Suomalaisen kirjallisuuden päivä lakkautetaan tarpeettomana, tilalle saadaan Algoritmien juhlaviikot.
Lopulta tulevaisuus lienee jotain erilaista. Ehkä se on näiden kolmen polun sekoitus tai neljäs vaihtoehto, jota emme vielä osaa kuvitella. Keskeistä on kuitenkin pohtia, mitä se voisi olla ja mitä sen haluamme olevan. Henkeä ei saa takaisin pulloon, joten on mietittävä tapoja elää sen kanssa menestyksekkäästi.
Itse uskon, että asioiden kirjoittamisella ihan omasta päästä on vielä jokin rooli jatkossakin. Se on tapa jäsentää ajattelua, tuntemuksia, suunnitelmia ja visioita. Tämä teksti on kirjoitettu ilman ChatGPT:n kosketusta juuri siksi, että ihmisen on ajateltava itse ennen kuin pyytää koneen tekemään sen kokonaan puolestaan.
Ammattikirjoittajat siirtyvät kortistoon ja alkavat kerääntyä Anonyymit Sisällöntuottajat -kokouksiin tai pyöriä Novellipunkkarit-jengeissä siteeraamassa toisilleen nuoruutensa nasevimpia copy-lasautuksia. Suomalaisen kirjallisuuden päivä lakkautetaan tarpeettomana, tilalle saadaan Algoritmien juhlaviikot.
Lopulta tulevaisuus lienee jotain erilaista. Ehkä se on näiden kolmen polun sekoitus tai neljäs vaihtoehto, jota emme vielä osaa kuvitella. Keskeistä on kuitenkin pohtia, mitä se voisi olla ja mitä sen haluamme olevan. Henkeä ei saa takaisin pulloon, joten on mietittävä tapoja elää sen kanssa menestyksekkäästi.
Itse uskon, että asioiden kirjoittamisella ihan omasta päästä on vielä jokin rooli jatkossakin. Se on tapa jäsentää ajattelua, tuntemuksia, suunnitelmia ja visioita. Tämä teksti on kirjoitettu ilman ChatGPT:n kosketusta juuri siksi, että ihmisen on ajateltava itse ennen kuin pyytää koneen tekemään sen kokonaan puolestaan.
Creative Brand House