Vastuullisuus on tämän hetken kuuma peruna – jopa niin kuuma, että joitakin se jo kyllästyttää. Toisaalta ymmärrän sen. Vastuullisuus on kuitenkin niin tärkeä asia, että toivottavasti voimme hyvällä viestinnällä kääntää kyllästymisen kiinnostukseksi.
Suoritin äskettäin puoli vuotta kestäneen vastuullisuuden koulutusohjelman. Sain koulutuksesta juuri sen opin, mitä halusinkin: faktaa ja teoriaa vastuullisuudesta. Perehdyimme erilaisiin kansainvälisiin vastuullisuuden viitekehyksiin ja malleihin sekä kuulimme lukuisia erittäin mielenkiintoisia caseja siitä, miten vastuullisuutta on toteutettu eri organisaatioissa. Viimeistään tämä avasi silmäni. Vastuullisuudessa tärkeintä on matka eli teot, ei maali.
Teot ennemmin kuin tavoitteet
Osa organisaatioista viestii esimerkiksi hiilineutraalius- tai muista vastuullisuustavoitteistaan. Tämäkin on olennaista, mutta itse haluaisin tietää, mitä tavoitteiden eteen tehdään. Maali kuitenkin muuttuu koko ajan. Ilmastonmuutos kehittyy sitä tahtia, että hetken päästä – ellei jo nyt – tavoitteemme ovat aivan liian vaatimattomia. Vastuullisuuden muilla osa-alueilla, kuten ihmisoikeusasioissa, ei voi olla koskaan valmis. Aina voi toimia vastuullisemmin ja laajemmin. Olennaista on se, mitä ja millä aikataululla asioita tehdään tavoitteiden eteen. Ja kuinka vaikuttavia teot todella ovat.
Vastuullisuudessa kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäinen osa
Monesti meillä viestintäihmisillä on tuska siitä, voiko näistä vastuullisuusasioista kertoa, kun eiväthän ne teot ole paljoa tai riittävästi. Tai viestimistä arastellaan, koska pelätään kohuja, joita joidenkin tapausten ympärillä on ollut. Pelätä ei tarvitse, kun kaikki on tehty kunnolla. Jos kyse on viherpesumaisesta, isossa kuvassa ei-vaikuttavasta vastuullisuustempusta, niin silloin kuuluukin pelätä. Ja aiheesta. Mutta kun vastuullisuustyö on tehty, kuten se kuuluu, eli pitkäjänteisesti, strategisesti ja perusteellisesti, siitä saa ja pitää puhua.
Vastuullisuusmatka on kokonaisuus. Tavoitteisiin tuskin päästään yhdellä teolla, vaan lopputulos on aina osiensa summa. Mitään hokkospokkus-temppuja ei ole, vaan eri osa-alueita työstämällä ja viilaamalla kokonaisuus paranee. Tämä on keskeinen oivallus vastuullisuusviestintää mietittäessä. Vastuullisuusteoista viestintään nostetaan oleellisimmat, kiinnostavimmat tai vaikuttavimmat, mutta silti kannattaa myös kertoa, kuinka kokonaisuus rakentuu. Koska se ratkaisee. Se on sitten meidän viestintäihmisten ammattitaidosta kiinni, miten siitä saadaan kiinnostavaa.
Tiina Hosiokoski
Business Director